Daniel Cramer (1568–1637) lienee yksi merkittävimmistä symbolisten vertauskuvien tuottajista, joita historiamme tuntee. Oikeastaan Crameria voidaan hyvällä syyllä pitää jopa nykyaikaisen symboliikan isänä, eikä ole tavatonta, että monille kuvien vertauskuvat ovat arkkityyppisen tuttuja, vaikkei niitä olisi aikaisemmin nähnyt.

Cramer julkaisi Emblemata Sacra -teoksen vuonna 1617, tarkoituksenaan tuottaa kristillistä esoteriaa protestanteille. Tästä huolimatta Cramerin julkaisua pidetään yleisesti juuri symboliikan takia Ruusuristiläisenä (Rosenkreutz), ja lisää pontta tälle on tuonut se, että vain vuotta aikaisemmin 1616, oli ilmestynyt Ruusuristiläinen teos Christian Rosenkreutz’in kemialliset häät anno 1459. Tätä käsitystä ei ole heikentänyt edes etukannen embleemissäkin esiintyvä luterilaisten motto: Verbum Domini Manet in Aeternum.

Oli Cramerin tarkoitus sitten mikä tahansa, ovat erilaiset järjestöt ja salaseurat ottaneet embleemien allegoriaa omaan käyttöönsä, joista on tullut kuluneiden vuosisatojen aikana erottamaton osa niitä. Myös yhteys Cramerin ja myöhempien alkemistien välillä on silmiinpistävän selvää.

Pyhät embleemit on ensimmäinen suomennettu teos Cramerin tuotannosta. Perinteiseen tapaan embleemi koostuu motosta, kuvasta ja selityksestä, joita Emblemata Sacra’ssa on kaiken kaikkiaan 100 kappaletta. Nämä embleemit on julkaistu kahdessa kirjassa vuosina 1617 ja 1624, joista tämä on ensimmäinen. Embleemit on jaoteltu kymmenen ryhmiin, kuvaten ihmisen elämän kehityskulkua vuosikymmenten jaksoissa. Teoksen viisi vuosikymmentä käsittääkin koko Cramerin ajan ihmisen odotetun eliniän kaaren, mutta sen tarkoituksena ei kuitenkaan ole olla pelkkä ”opas ikääntymiseen”, vaan sen todellinen merkitys on toimia oppaana ja tukena henkisen kasvun ja kehittymisen tiellä, karttana ”viisasten kiven” luo.

Teos sopii myös erinomaiseksi oppaaksi ja oppikirjaksi salatieteiden, alkemia, symboliikan ja allegorioiden maailmaan.